Demokratia myytävänä

Voidaanko demokratiaa ostaa ja myydä?

Moni on varmaan kuullut, että kapitalismissa kaikki on kaupan.

Koska EU-maiden talousjärjestelmät ovat kaikki ennemmän tai vähemmän kapitalistisia, tuskin silloin on kovin ihmeellistä, jos näissä maissa demokratiakin on kaupan. Esimerkiksi Kreikan nykyinen tilanne vastaa varsin tyylipuhdasta kaupankäyntiä markkinoilla, jossa huutokaupataan maan kansantaloutta, suvereniteettia ja kansallista demokratiaa eniten (tai vähiten) tarjoaville. Tosin Kreikan kansantalous tuli pääosin myydyksi jo aiemmin erilaisille enemmän tai vähemmän ylikansallisille yksityispääoman, finanssioligarkian pankkiireille lainanantohuutokaupassa, jonka päähelppoheikkinä toimi EU/EMU-järjestelmä, Brysselin vallanpitojärjestelmän ollessa organisaattorina.

EU-maat, Suomi siinä mukana, ovat tottuneet pitämään kukin itseään demokraattisena, kansanvaltaisena järjestelmänä. Mutta aina kun tulee kysymys taloudesta, siis rahasta näin pelkistettynä, tuo demokratia, kansanvalta saa oman omituisen piirteensä: demokraattiseen vallanpitoon ei yhtäkkiä kuulukaan maan kokonaistalous, siis kansantalous kaikkinensa. Esimerkiksi pankit, nuo yksityisoliot, joiden oudoksi tehtäväksi on annettu luoda ja säännellä rahaa, tuota yleisen arvon mittaa ja yleisen vaihdon välinettä, ovat nyt kuin valtioita valtioissa, tai paremminkin ylivaltioita, joita kansallisten demokratioiden on näemmä nöyrästi kuunneltava, jopa pokkuroitava. 

Mutta tähän tilanteeseen on tultu Suomessakin vasta 1980-luvun puolivälin jälkeen, kun Suomea alettiin pyylätä tulevaan EU:iin. Tuolloin ensin pankkipääomalle annettiin "vapaus": pääoma siis "vapautettiin" demokratian kahleista.  Näin Suomi tuli antaneeksi pääomalle ensin pikkusormensa, mutta EMU-järjestelmän myötä tuo "pikku-piru" vei pian koko käden - eikä se nyt enää näytä edes riittävän. Tässä on menossa pala palalta, vaihe vaiheelta, Suomenkin koko suvereniteetti ja kansallinen demokratia pääoman markkinoilla kaupattavaksi vähiten tarjovalle. Kreikka vain on nyt mallin näyttäjä, jota Suomenkin pseudopäättäjät huuli pyöreänä ja tumput suorina katselevat - ja kovistelevat (kuinkas muuten) muiden mukana. Ollaan ikään kuin itsenäisiä ja demokraattisia oman talouden suhteen, ja katsellaan demokratian kehdon amfiteatteria ylvään itsetietoisina omasta erinomaisuudestamme, kansallisesta demokratiastamme.

EU:sta ja erityisesti EMU:sta on kuitenkin tullut kansallisille demokratioille sudenkuoppa kapitalismin huhulimetsässä. Tähän sudenkuoppaan olemme mekin kansallisine demokratioinemme näköjään katoamassa Kreikan ja muiden vastaavien maiden viitoittamaa kurua.

Ellemme me kansana nouse vastarintaan! Ja miksi emme nousisi?