*

juhaniharjunharja

Puolustuspolitiikasta pullistelupolitiikkaan

EU:n RAUHANPROJEKTISTA EU:N RÄYHÄNPROJEKTIIN

 

EU-maana Suomikin on tämän perusporvarihallituksen aikana "kunnostautunut" muutosairueena muuttamaan aikoinaan niin kovasti markkeerattua EU:n rauhanprojektia varsinaiseksi EU:n räyhänprojektiksi. Puolustus(pullistelu)ministerimme Jussi Niinistökin on ahertanut kuin jonkin sortin Sven Tuuva erinäisien sotaanharjoitteluhankkeiden ja liittoutumissopimusten parissa kuin aikoinaan historialliset herramme ihallun sankarinsa Hitlerin kanssa.

Sitä vain ihmettelen, miten naapuriystävyydestä on tullut sotavälineillä pullistelua ja uhkailua rajojen eri puolilla. Sekin on tässä tälle hallituksellemme ominaista, että olemme kieltäytyneet muiden maiden kanssa edes miettimästä aseistariisunnan kysymyksiä. Päin vastoin hallituksemme häärää sotavälineiden miljardihankintasopimusten parissa ikään kuin turvallisuutta voitaisiin todella rakentaa uhkailujen varaan!

Nykyisin tuntuvat olevan rauha, ystävyys ja yhteistyö sekä yleinen aseistariisunta meilläkin kiellettyjä sanoja. Näiden sijaan meille tarjoillaan informaatiovaikuttamista, informaatiosotaa, sotaharjoituksia, asehankintamäärärahojen nostoa, uhkaa ja puolustusliittoja legitiimeiksi käyttösanoiksi. Tätä toitottavat niin keltainen kuin mustempikin "riippumaton" media aivojemme ajatustyön höysteeksi ja ravinnoksi: tokihan näillä pullistelusanoilla pää ja silmät pullistuvat kuin kerroshampurilaisia hotkivan kansanosan vatsat.

Eduskuntammekin on varsin vaitonainen tästä kaikesta. Miksi?

cool

"RAUHANJÄRJESTÖT TORJUVAT EU-KOMISSION ALOITTEEN LISÄTUESTA ASETEOLLISUUDELLE
7.6.2017 Bryssel / Helsinki

Euroopan komissio on julkistanut tänään uudet suunnitelmansa puolustusyhteistyöstä. Eurooppalaisten rauhanjärjestöjen mielestä suunnitelmat hämärtävät puolustuspoliittisia mandaattirajoja ja kiveävät tietä sotateollisen kompleksin liialliselle vaikutusvallalle.

Eurooppalaiset rauhanryhmät ja niiden verkosto ENAAT (European Network Against Armstrade) varoittavat, että komissio trivialisoi esityksessään aseiden tuotantoa ja haluaa laajentaa toimintakenttäänsä puolustuksen puolelle. ”Nämä ehdotukset eivät lisää rauhaa ja turvallisuutta, vaan lisäävät aseteollisuuden voittoja ja kiihdyttävät maailmanlaajuista varustelukilpailua”, varoittaa Wendela de Vries Stop Wapenhandel -järjestöstä.

Lisärahoitus aseteollisuudelle hämärtää komission toimivaltarajoja

Komission esitys ennakoi erityisesti 500 miljoonan euron lisärahoitusta aseteollisuudelle verrattuna komission marraskuussa 2016 esittämään, puolustusta koskevaan toimintasuunnitelmaan. Nämä varat tulisivat kohdentamattomista varoista 2019-2020. ”On erityisen huolestuttavaa, että komission politiikka on ohjata kohdentamattomia varoja aseteollisuudelle mieluummin kuin yrittää parantaa olemassa olevia ohjelmia”, sanoo Ann Feltman CAAT-järjestöstä Iso-Britanniasta.

Monet olennaiset toimialueet, kuten EU:n ihmisoikeusohjelma tai tuki paikallisille konfliktien ennaltaehkäisyyn ja rauhanvälittämiseen keskittyneille organisaatioille, kärsivät rahoituksen puutteesta. Ne saavat EU:lta vuosittain ainoastaan 6 miljoonaa euroa vuodessa.

Vuodesta 2021 alkaen komission tuki EU:n puolustusrahastolle olisi vuosittain jopa 1,5 miljardi. EU:n sisäiset dokumentit osoittavat, että komissiolla on ollut kymmeniä tapaamisia aseteollisuuden kanssa. ”Nämä esitykset eivät ole EU:n kansalaisten etujen mukaisia, vaan hyödyttävät ainoastaan teollisuutta ja ruokkivat aseellisia konflikteja”, sanoo Bram Vranken Vredesaktie-järjestöstä.

Komissio esittää varustelumenoille poikkeusta talouskurista

Luonnoksessa esitetään myös, että valtioiden vapaaehtoisia lisäpanostuksia tähän EU-rahoitukseen ei sisällytettäisi vakaus- ja kasvusopimukseen. Toisin sanoen niitä ei otettaisi huomioon 3 prosentin alijäämärajaan, jota EU-maiden pitää noudattaa. ”On erityisen järkyttävää, että samalla kun Euroopan kansalaiset joutuvat maksamaan kovan hinnan talouskurista arjessaan, niin julkinen rahoitus aseisiin katsottaisiin erityiskohtelun alaiseksi kun taas koulutus, terveys, sosiaalipuolen menot ja ympäristö nähdään taakkana”, lisää Francesco Vignarca Rete per il Disarmo -järjestöstä.

EU:lla on tärkeä rooli suurten haasteiden ratkaisemisessa. Tällaisia ovat esimerkiksi ilmastonmuutos, ydinaseiden leviäminen ja lisääntynyt epätasa-arvo. Näitä ongelmia ei ratkaista investoimalla lisää aseisiin. Päinvastoin, korkeammat sotilasmenot tarkoittavat vähemmän varoja ratkoa näitä haasteita kestävällä tavalla.

Heikko poliittinen visio yhdistettynä teolliseen ohjaukseen ei tuota säästöjä

Puolustuspolitiikan pitäisi olla ulkopolitiikan väline, ei itseisarvo. ”Niin kauan kuin Euroopalla ei ole yhteistä ulkopolitiikkaa, on liian aikaista luoda yhteistä puolustusta. Vaikeudet saada aikaan yksimielisyyttä edes minimalistisen yhteisen sotilaallisen johtokeskuksen osalta kymmenen vuotta Lissabonin sopimuksen jälkeen on osoitus siitä, kuinka vähäistä yhteinen poliittinen tahto ja luottamus jäsenmaiden kesken on”, toteaa Laetitia Sedou ENAAT-verkostosta.

Ilman poliittista johtajuutta jäljelle jää teollisuuden politiikka. Lopputuloksena näemme pinon esityksiä, jotka edistävät aseteollisuuden yritysten etuja ja heidän haluaan viedä sofistikoituneita asejärjestelmiä julkisesti rahoitettuna EU-maiden ulkopuolelle. Tämä ei ole vain julkisten varojen tuhlaamista vaan tulee horjuttamaan globaalia vakautta pikemminkin kuin turvaamaan Eurooppaa.

”Euroopan unionia ja sen politiikkaa ei pidä militarisoida. Päinvastoin, EU:n vahvuus on ollut siinä, että se tuottaa turvallisuutta muilla keinoin kuin asevaraisesti”, toteaa Rauhanliiton toiminnanjohtaja Laura Lodenius. Toisin kuin pääministeri Sipilä väitti kolumnissaan, sotateollisuuden sisällyttäminen EU:n budjettiin ei ole sen normalisointia. EU-rahan avaaminen sotilasteknologian prototyyppien kehittämiselle tarkoittaisi aseteollisuuden tuotekehityksen tukemista suoraan EU:n julkisista rahoista. Euroopan unionin ei pidä investoida kilpavarusteluun."

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän JariPirppu kuva
Jari Pirppu

Enpä usko että koko maailmassa saati euroopassa olisi rauhantahtoisempaa maata kuin suomi ja muut pohjoismaat !

Eli jotain on tehty oikein,vaikka wanhat kommarit ei sitä uskokaan,venäjä kun ei tosiaankaan kuulu samaan rauhantahtoisten maiden sakkiin,vaan imperialististen roistovaltioiden lukuisaan porukkaan!

Käyttäjän juhaniharjunharja kuva
Juhani Harjunharja

Kiitos vain kommentistasi Jari Pirppu. Toivon tuon ensimmäien virkkeesi pitävän edes kohtuullisesti paikkansa. Vaikkakin esimerkiksi Afganistanin USA/Nato-Isaf-miehitysoperaatio antaakin hiukan toisenlaista kuvaa asista. Jotain on opittu Suomessakin tekemään oikein sitten kansalaissodan ja sittemmin Hitler-liiton jälkeen. Venäjän suuhteen meillä ei 72:een vuoteen ole ollut sen kummempaa väkivaltakaplakkaa kuin muihinkaan naapurimaihin päin tai noista naapureista päin. Tästä kun edelleen osaisimme pitää tarkan huolen, voimme jatkaa rauhan, ysävyyden ja yhteistyön sekä jopa aseistariisunnan arvokkaalla tiellä. Nyt vain tämän perusporvarihallituksen toimet eivät ihan vakuuta...

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Sinulle varmaan sopii, jos Suomi alkaa käyttää puolustusmenoihinsa saman %-osuuden BKT:sta kuin aina niin rauhaarakastava Venäjä?

Käyttäjän juhaniharjunharja kuva
Juhani Harjunharja

Kiitos kommentistasi Hannu Mononen. Sotavarustelumenoja me voisimme kyllä rajoittaa malliksi naapureillemmekin. Noiden kymmenien miljardien uusien sotavälineiden hankinta on turhanaikasta, äärimmäisen kallista ja kansantaloudellisesti raunioittavaa, kun SOTE-asioistakaan ei näytä tämän perusporvarihallituksen aikana tulevan muuta kuin sekasotkua.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Eli siis kannatat sitä, että Suomikin alkaa panostaa yli 4 % BKT:sta puolustukseen Venäjän lailla? Hienoa!

Ainakaan Suomen tähänastinen alle 2 % ei ole kelvannut malliksi Venäjälle, eikä varsinkaan noudatettavaksi esimerkiksi. Toivottavasti pystyt käyttämään omia suhteitasi Putinin hallintoon ja kertomaan heillekin, että noiden satojen miljardien uusien sotavälineiden hankinta on Venäjälle turhanaikasta, äärimmäisen kallista ja kansantaloudellisesti raunioittavaa.

Ehkäpä Suomen puolustusmenot kannattaisikin kytkeä pysyvästi tasoihin Venäjän kanssa prosenteiksi BKT:sta laskettuina? Venäjän SOTE-ratkaisua sen sijaan en kuitenkaan toivo kopioitavaksi Suomeen, sehän olisi aivan liian raakaa etenkin kaikille vähäosaisille.

Käyttäjän juhaniharjunharja kuva
Juhani Harjunharja Vastaus kommenttiin #7

Kiitos vain Hannu varsin erikoisesta vastauslogiikastasi, jota saanen ihmetellä: mihin olettamukseen ja/tai kysymykseen olet nyt kommentoimassa? Ehkä sinun kannattaisi lukaista juttuni uudemman kerran? ;)

Käyttäjän karitorikka kuva
Kari Torikka

Tärkeä huomio, kiitokset siitä. Onko jollakulla tietoa siitä, milloin Suomen puolustusministeri on viimeksi käyttänyt myönteisessä mielessä sanaa "aseistariisunta". J. Niinistön sanavarastoon se tuskin kuuluu. Itse muistaisin Elisabeth Rehnin sitä jossain yhteydessä käyttäneen, mahdollisesti kyllä oman ministeriaikansa jälkeen.

Käyttäjän juhaniharjunharja kuva
Juhani Harjunharja

Kiitos kommentistasi Kari Torikka. Hyvä kysmys...

Käyttäjän JariPirppu kuva
Jari Pirppu

Suomen kannattaa harjoittaa aseistariisuntaa,samassa pöydässä venäjän kanssa,vieläpä niinpäin että venäjä allekirjoittaa ensin,ja kertoo mitkä rajantakaiset joukot riisutaan/vedetään pois uhkaamasta suomea !

Suomi on jo osansa tehnyt,,eli lakkauttanut varuskuntia vaikka kuinka monta !

Käyttäjän juhaniharjunharja kuva
Juhani Harjunharja

Kiitokset Jari ehdotuksestasi. Voisitkin kokeilla esityksesi kantavuutta ja ehdottaa sitä istua läsöttävälle perusporvarihallituksellemme... ;)

Käyttäjän juhaniharjunharja kuva
Juhani Harjunharja

RAUHANJÄRJESTÖT TORJUVAT EU-KOMISSION ALOITTEEN LISÄTUESTA ASETEOLLISUUDELLE
7.6.2017 Bryssel / Helsinki

Euroopan komissio on julkistanut tänään uudet suunnitelmansa puolustusyhteistyöstä. Eurooppalaisten rauhanjärjestöjen mielestä suunnitelmat hämärtävät puolustuspoliittisia mandaattirajoja ja kiveävät tietä sotateollisen kompleksin liialliselle vaikutusvallalle.

Eurooppalaiset rauhanryhmät ja niiden verkosto ENAAT (European Network Against Armstrade) varoittavat, että komissio trivialisoi esityksessään aseiden tuotantoa ja haluaa laajentaa toimintakenttäänsä puolustuksen puolelle. ”Nämä ehdotukset eivät lisää rauhaa ja turvallisuutta, vaan lisäävät aseteollisuuden voittoja ja kiihdyttävät maailmanlaajuista varustelukilpailua”, varoittaa Wendela de Vries Stop Wapenhandel -järjestöstä.

Lisärahoitus aseteollisuudelle hämärtää komission toimivaltarajoja

Komission esitys ennakoi erityisesti 500 miljoonan euron lisärahoitusta aseteollisuudelle verrattuna komission marraskuussa 2016 esittämään, puolustusta koskevaan toimintasuunnitelmaan. Nämä varat tulisivat kohdentamattomista varoista 2019-2020. ”On erityisen huolestuttavaa, että komission politiikka on ohjata kohdentamattomia varoja aseteollisuudelle mieluummin kuin yrittää parantaa olemassa olevia ohjelmia”, sanoo Ann Feltman CAAT-järjestöstä Iso-Britanniasta.

Monet olennaiset toimialueet, kuten EU:n ihmisoikeusohjelma tai tuki paikallisille konfliktien ennaltaehkäisyyn ja rauhanvälittämiseen keskittyneille organisaatioille, kärsivät rahoituksen puutteesta. Ne saavat EU:lta vuosittain ainoastaan 6 miljoonaa euroa vuodessa.

Vuodesta 2021 alkaen komission tuki EU:n puolustusrahastolle olisi vuosittain jopa 1,5 miljardi. EU:n sisäiset dokumentit osoittavat, että komissiolla on ollut kymmeniä tapaamisia aseteollisuuden kanssa. ”Nämä esitykset eivät ole EU:n kansalaisten etujen mukaisia, vaan hyödyttävät ainoastaan teollisuutta ja ruokkivat aseellisia konflikteja”, sanoo Bram Vranken Vredesaktie-järjestöstä.

Komissio esittää varustelumenoille poikkeusta talouskurista

Luonnoksessa esitetään myös, että valtioiden vapaaehtoisia lisäpanostuksia tähän EU-rahoitukseen ei sisällytettäisi vakaus- ja kasvusopimukseen. Toisin sanoen niitä ei otettaisi huomioon 3 prosentin alijäämärajaan, jota EU-maiden pitää noudattaa. ”On erityisen järkyttävää, että samalla kun Euroopan kansalaiset joutuvat maksamaan kovan hinnan talouskurista arjessaan, niin julkinen rahoitus aseisiin katsottaisiin erityiskohtelun alaiseksi kun taas koulutus, terveys, sosiaalipuolen menot ja ympäristö nähdään taakkana”, lisää Francesco Vignarca Rete per il Disarmo -järjestöstä.

EU:lla on tärkeä rooli suurten haasteiden ratkaisemisessa. Tällaisia ovat esimerkiksi ilmastonmuutos, ydinaseiden leviäminen ja lisääntynyt epätasa-arvo. Näitä ongelmia ei ratkaista investoimalla lisää aseisiin. Päinvastoin, korkeammat sotilasmenot tarkoittavat vähemmän varoja ratkoa näitä haasteita kestävällä tavalla.

Heikko poliittinen visio yhdistettynä teolliseen ohjaukseen ei tuota säästöjä

Puolustuspolitiikan pitäisi olla ulkopolitiikan väline, ei itseisarvo. ”Niin kauan kuin Euroopalla ei ole yhteistä ulkopolitiikkaa, on liian aikaista luoda yhteistä puolustusta. Vaikeudet saada aikaan yksimielisyyttä edes minimalistisen yhteisen sotilaallisen johtokeskuksen osalta kymmenen vuotta Lissabonin sopimuksen jälkeen on osoitus siitä, kuinka vähäistä yhteinen poliittinen tahto ja luottamus jäsenmaiden kesken on”, toteaa Laetitia Sedou ENAAT-verkostosta.

Ilman poliittista johtajuutta jäljelle jää teollisuuden politiikka. Lopputuloksena näemme pinon esityksiä, jotka edistävät aseteollisuuden yritysten etuja ja heidän haluaan viedä sofistikoituneita asejärjestelmiä julkisesti rahoitettuna EU-maiden ulkopuolelle. Tämä ei ole vain julkisten varojen tuhlaamista vaan tulee horjuttamaan globaalia vakautta pikemminkin kuin turvaamaan Eurooppaa.

”Euroopan unionia ja sen politiikkaa ei pidä militarisoida. Päinvastoin, EU:n vahvuus on ollut siinä, että se tuottaa turvallisuutta muilla keinoin kuin asevaraisesti”, toteaa Rauhanliiton toiminnanjohtaja Laura Lodenius. Toisin kuin pääministeri Sipilä väitti kolumnissaan, sotateollisuuden sisällyttäminen EU:n budjettiin ei ole sen normalisointia. EU-rahan avaaminen sotilasteknologian prototyyppien kehittämiselle tarkoittaisi aseteollisuuden tuotekehityksen tukemista suoraan EU:n julkisista rahoista. Euroopan unionin ei pidä investoida kilpavarusteluun.

Käyttäjän juhaniharjunharja kuva
Juhani Harjunharja

https://blogit.kansanuutiset.fi/sireeni/kenelle-su...

Kenelle Suomi ostaa hävittäjät?
Jouni Sirén5.7.2017 17.14
Yleinen

Suomessa tuntuu vallitsevan laaja yhteisymmärrys siitä, että maamme tarvitsee uudet hävittäjäkoneet Hornetien tilalle. Eduskuntapuolueista vain vasemmistoliitto on kyseenalaistanut konemäärän ja hinnan. Hinta onkin järkyttävä: 7–10 miljardia tai oikeastaan 30–38 miljardia euroa. Silti se ei hirvitä edes Juha Sipilää ja muita leikkauspolitiikan pääpukareita.

Hintahaitari on leveä, mutta halvimmillaankin hävittäjien hankinta ja ylläpito maksaisi veronmaksajille 1,22 miljardia euroa vuodessa 30 vuoden ajan. Se on kaksi kertaa niin paljon kuin valtio käyttää vuodessa opintotukeen, yhtä paljon kuin Suomen teiden kunnossapidon kustannukset ja melkein yhtä paljon kuin puolustusvoimien koko muu budjetti.

Hallitus kertoo hävittäjien hinnaksi 7-10 miljardia. Sillä kyllä saa kaavaillut 64 hävittäjää, mutta päälle tulevat käyttö- ja ylläpitokustannukset, jotka ovat todennäköisesti ainakin 30 miljardia.

Kanada on hankkimassa omien Hornetiensa tilalle 65 yhdysvaltalaisen Lockheed Martinin F-35-hävittäjää. Samaa konetta kaupataan myös Suomelle. Kanadan puolustusministeriö on laskenut, että koneiden käyttö- ja ylläpitokustannukset ovat 30 vuoden ajalta 30 miljardia euroa (eli 462 miljoonaa euroa per kone). Hävittäjävalmistajien arvio on 38 miljardia (585 miljoonaa euroa per kone). Pahimmassa tapauksessa valuuttakurssimuutokset, inflaatio, polttoaineen hinnanvaihtelu ja muut riskitekijät voivat nostaa kustannukset 61 tai 85 miljardiin.

Muut Suomelle tarjotut konetyypit tuskin tulevat merkittävästi halvemmaksi.

Armeijan asehankintoja ei meillä helposti arvostella, sillä puolustusvoimat nauttii Suomessa valtavaa kansan luottamusta. Puolustusvoimat myös lobbaa mediaa ja poliittisia päättäjiä erittäin tehokkaasti niin sanotuilla maanpuolustuskursseilla.

Useimmat suomalaiset luultavasti myös olettavat, että hävittäjiä ollaan hankkimassa kotimaan puolustusta varten. Todellisuus on toinen.

Suomi sotimaan maailmalle

Armeijan tehtäviin toki kuuluu Suomen alueen puolustaminen, mutta laki säätää sille myös kansainvälisen kriisinhallinnan tehtäviä ja, jos hallitus saa tahtonsa läpi, ”kansainvälisen avun antamisen”. Sitä varten suomalaiset sotilaat halutaan velvoittaa taistelutehtäviin ulkomailla.

Tänäkin vuonna suomalaissotilaat harjoittelevat sodankäyntiä Albaniassa, Puolassa, Belgiassa, Islannissa ja muualla kaikkiaan 84 kertaa.

Lisäksi Suomi on mukana muun muassa Naton nopean toiminnan joukoissa, ja äskettäin Suomi sopi Britannian kanssa liittyvänsä JEF-joukkoihin (Joint Expeditionary Force), joita voidaan käyttää sotilasoperaatioihin missä päin maailma tahansa ”nopeammin ja joustavammin kuin Naton tai EU:n alaisia taistelujoukkoja”.

Esimerkin siitä, mitä kansainvälinen apu ja kriisinhallinta voi olla, antoi Välimerellä 19.10.-6.11.2015 pidetty Naton Trident Juncture -sotaharjoitus, johon Suomi osallistui Horneteillaan. Harjoitus perustui kuvitteelliseen tilanteeseen, jossa tietty valtio hyökkää naapurinsa kimppuun ja kansainvälinen yhteisö tulee apuun.

Suomi oli siis harjoittelemassa sotaa toista valtiota vastaan. Tällaisesta ulkopoliittisesta linjanvedosta ei juuri ole keskusteltu eduskunnassa tai yhteiskunnassa yleensä. Jos Suomi sitoutuu tällaiseen avunantoon, kansalaisena kiinnostaisi tietää, missä ja millä perusteilla tehdään päätökset siitä, ketä autetaan.

Entinen ulkoministeri Alexander Stubb (kok) olisi halunnut Suomen Hornetit mukaan, kun Naton johtama liittouma pommitti Libyaa 2011. Diktaattori Muammar Gaddafi kyllä saatiin vallasta, mutta hintana oli edelleen jatkuva sisällissota ja kaaos, jonka seurauksena terroristijärjestöt ovat pesiytyneet maahan. USA kosiskeli Suomea myös vuonna 2003 liittymään Irakin sotaan, joka kaatoi Saddam Husseinin, lännen vanhan liittolaisen, mutta johti ainakin 600 000 siviilin kuolemaan ja loi pohjan ISISin nousulle. Esimerkkejä sotilaallisen kriisinratkaisun onnistumisista onkin sitten paljon vaikeampi löytää.

Eduskunnassa tai medioissa ei juuri ole käyty keskustelua siitä, haluammeko sekaantua muiden sotiin. Kun niin sanottu kansainvälinen yhteisö puuttuu johonkin konfliktiin, taustalla on aina suurvaltapolitiikka. Joitakin maita ja kansoja autetaan ja suojellaan, toisia ei.

Ovatko suomalaiset valmiita hyökkäämään esimerkiksi Saudi-Arabiaa vastaan, jotta Jemenin sota saadaan loppumaan. Israeliin, jotta se lopettaisi palestiinalaisalueiden laittoman miehityksen? Kiinaan, jotta Tiibet saisi takaisin itsenäisyytensä? USA:han, jotta se sulkisi laittoman sotilastukikohtansa Guantánamossa Kuubassa. Tai Venäjälle, jotta se palauttaisi Krimin Ukrainalle? Veikkaan, että eivät.

Hävittäjät jäsenmaksuna ”samanmielisten” kerhoon

Suomi on siis ilman minkäänlaista keskustelua eduskunnassa tai muualla luvannut sotilaita ja aseita muiden maiden käyttöön. Taka-ajatus on tietysti, että muut maat puolestaan tiukan paikan tullen auttavat Suomea. Tästä hyvästä Suomi on valmis sekaantumaan sotatoimiin vieraissa maissa ja ostamaan kymmenien miljardien hävittäjäkoneet.

Suomen ilmapuolustukseen tuskin tarvittaisiin 64:ää hävittäjää, jos Kanada, jonka pinta-ala on 30 kertaa niin suuri kuin Suomen, selviää 65 koneella. Nato-maa Tanskalla on 27 hävittäjää, joilla se ehtii valvomaan myös Baltian maiden ilmatilaa.

Sotilaatkin myöntävät, ettei hävittäjäkaupoissa ole kysymys Suomen alueen puolustamisesta. Kenraalimajuri Lauri Purasen työryhmän puolustusministeri Jussi Niinistölle laatimassa hävittäjähankintojen esiselvityksessä todetaan, että keskellä lamaa 1992 tehty Hornet-kauppa ”vahvisti Suomen kuulumista läntisten maiden yhteisöön ja mahdollisti turvallisuus- ja kauppapoliittisten suhteiden syventämisen Yhdysvaltoihin ja Länsi-Euroopan maihin”.

Sittemmin suhteita on sen kuin syvennetty: ”Yhteistyöllä edistetään sotilaallista yhteensopivuutta, suorituskykyjen kehittämistä ja rakentamista sekä vahvistetaan valmiuksia osallistua kansainväliseen kriisinhallintaan. Naton standardit ja toimintatavat ovat yhteistoiminnan perustana.”

Tämän yhteistyön osapuolet eivät ole tasavertaisia. Kuten USA:n armeijan Euroopan joukkojen verkkosivuilla todetaan, niiden tehtävänä on ”edistää Yhdysvaltojen strategisia etuja Euroopassa ja Euraasiassa”. Euraasia tarkoittaa tässä yhteydessä lähinnä Ukrainaa ja Venäjää. Tällä hetkellä nämä strategiset edut määrittelee Donald Trump.

Britannian puolustusministerin Michael Fallonin mukaan JEF-joukot yhdistävät ”samanmielisiä maita”, jotka ”auttavat toisiaan”. Joukkoja kuitenkin johtaa suvereenisti entinen siirtomaavalta Britannia, joka on ollut USA:n mukana hyökkäämässä sekä Irakiin että Libyaan ja osallistuu myös Syyrian sisällissotaan. Taas kiinnostaisi, millä perusteilla Suomi ratkaisee, missä sodassa meidän tulee auttaa Britanniaa.

Parasta puolustuspolitiikkaa Suomelle olisi tietysti sotien ehkäisy rauhaa välittämällä ja konflikteja lievittämällä. Heittäytyminen pelinappulaksi suurvaltojen etupiirikiistoissa ja muussa nokittelussa on uhkapeliä. Silti se näyttää olevan hallituksen valinta.

Kaikki sotilaatkaan eivät ole vakuuttuneita nykypolitiikan järkevyydestä. Heidän pelkonsa on, että hävittäjäkaupat ja kansainväliset velvoitteet vievät rahat muulta maanpuolustukselta. Muun muassa ilmatorjunnan tarkastaja eversti Ahti Lappi on esittänyt, että uusia hävittäjiä hankittaisiin vain 12–15 ja keskityttäisiin Suomen alueen ilmatorjunnan ja maavoimien kehittämiseen.

Loput miljardit voisi käyttää vaikka suomalaisten hyvinvoinnin parantamiseen. Sen luulisi olevan upseerienkin mieleen. Onhan eduskunnan puolustusvaliokuntakin todennut, että ”huolestuttavasti lisääntynyt eriarvoistuminen voi uhata yhteiskunnan vakautta ja puolustukselle tärkeää maanpuolustustahtoa”.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset