*

juhaniharjunharja

Presidentti Koiviston muistoa kunnioittaen: sotaharjoitukset lopetettava!

 

Prsesidentille, hallitukselle, eduskunnalle ja meille kaikille!

 


Presidentti Mauno Koiviston muistoa kunnioittaen Suomen on syytä rauhoittua ja keskeyttää kaikkien kansainvälisten sotaharjoitusten valmistelut ja toteutukset maaperällämme kuluvalta vuodelta 2017!

 

https://koivisto.presidentti.fi/

residentti Koiviston sähköiseen surukirjaan voivat kansalaiset ja yhteisöt esittää surunvalittelunsa perjantaihin 19.5. klo 15 saakka. Presidentinlinnassa on surukirja avoinna 16.5.–19.5. Surukirja luovutetaan myöhemmin omaisten käyttöön.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (46 kommenttia)

Käyttäjän juhaniharjunharja kuva
Juhani Harjunharja

Nyt on Suomella selkeä mahdollisuus osoittaa rauhantahtoaan rauhan presidentti Mauno Koiviston muistoa kunnioittaen keskeyttämällä välittömästi Lapin kv-sotaharjoitusten valmistelut ja toteutus kuluvalta vuodelta 2017 ja myöhemminkin.

Käyttäjän KariNikander kuva
Kari Nikander

Pitäiskö ne siirtää naapurimaiden puolelle?

Käyttäjän juhaniharjunharja kuva
Juhani Harjunharja

Kiitos kysymästä Kari Nikander. Nato jäsenineen päättääköön asioistaan muualla, mutta Suomen on syytä irroittautua noista Lapinkin sotaharjoituspuuhista jo presidentti Mauno Koivoston muiston kunnioittamisenkin johdosta.

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Eipä muuten kauan mennyt suru-uutisesta, kun jo löytyi puoluepoliitikko, joka on valmis kuin kyy lyömään törkymynttiä arveluttavan putinistiagendansa puolesta muka 'edesmenneen muistoa kunnioittaen'. :(

Käyttäjän juhaniharjunharja kuva
Juhani Harjunharja

Kiitos vain Veikko Savolainen "törkymyntin lyömisestä". ;)

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Eipä kestä! :D Manu muuten vei Suomen EU:hun ihan muista kuin taloudellisista syitä, siis turvallisuuspoliittisista. Tiedätkö mitä se tarkoittaa avattuna? Kun Natoon ei uskallettu/voitu liittyä, hakeuduttiin Länsi-Euroopan sotilaallisen voiman turvaan sillä tavalla minkä arveltiin olevan tuolloin parhaiten mahdollista.

Jos kieltäytyisimme harjoituksista länsieuroopplaisten ja pohjoisamerikkalaisten demokraattisten rauhanvoimien kanssa, kerjäisimme itsellemme vuoden 1939 liittoutumattomuutemme aiheuttamaa tilannetta eli asemaa, josta Georgia ja Ukraina ovat kärsineet 2008 - 2014 ja tänäkin päivänä menetettyään suuria alueitaan ja ihmisuhreja sotaisen naapurimme maahantunkeutumisten johdosta. - Tarttisko tehrä jotain vai ikuisesti vaan fundeerta ja antaa periksi?

Käyttäjän juhaniharjunharja kuva
Juhani Harjunharja

Veikko Savolainen, omiasi ovat nuo tulkinnat, mutta toki ne sinulle suotakoon. Nähdäkseni nyt "maahantunkeutumista" ovat harjoittaneet USA/Nato noine sotajoukkioineen toki erinäisine harjostusnimikkeineen. Emme kai unohda, miten noin vuosi sitten USA kutsui itse itsensä Oregonin lentosotajoukkuineen pillistelemaan Venäjälle maamme kamaralla. Lisäksi kesän aikan tuli noita erinäisiä maihinnousujakin Suomeen noilta tahoilta - noin ikkäästi harjoitusmielessä toki - vielä. Nyt sitten pitäisi taasen tunkeutua Lappiin sadoin hävittäjin ja tuhansin miehin lentosotaa harjoittelmaan alaken 22.5.. Niin Veikko, ollaanpa tarkkoja asioissa, jotka koskettavat nimen omaan maatamme. Venäjä-kortilla pelaaminen tässäkin asiassa on juuri sitä mainitsemaasi "kyykäärmeen myntin lyöntiä". ;)

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Asia on vain niin, ettei Suomi voi itse päättää ulkopuolisista uhkistaan. Niitä on tai ei ole miestä riippumatta. Se on siten toinen asia, jos erimielisyyksiä tahallaan lietsotaan ja paisutellaan. Selliaisiakin henkilöitä Suomessa on, mutta onneksi niin vähän, ettei heillä ole painoa.

Juuri nyt Venäjä on Suomelle sekä uhka että mahdollisuus. Venäjän sotilaallinen aktiivisuus on nousussa. Se on lisäuhkä myös Suomelle. Toisaalta Venäjän talous elpyy ja kauppa kasvaa. Se on Suomen mahdollisuus. Toivon ja uskon, että Suomi osaa käyttää tilanteen sekä omaa että suurta naapuriamme hödyttäen kasvattamalla kaupankäyntiä ja kansalaisten vierailua eli turismia molempiin suuntiin.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Kesällä 1983 silloinen tasavallan presidentti Mauno Koivisto jatkoi Neuvostoliiton kanssa tehtyä sotilaallista YYA-sopimusta peräti 20 vuodella !

Käyttäjän juhaniharjunharja kuva
Juhani Harjunharja

Kiitos kommentistasi Pekka Toivonen. Ja hyvinhän tuo YYA toimi molemmin puolin sekä taloudellisesti että ulko- ja turvallisuuspoliittisesti: ei ollut edes tarvis yhteisiin sotaharjoituksiin! Nyt niitä tuntuu tuon Naton kanssa olevan pitkin vuotta vaikka kuinka paljon - siis USA:n ja Naton höykyttämänä! Mitäs se tuommoinen rauha ja ystävyys oiken on? Pelottelua ja pelleilyä lähinnä...

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Sotilaallisiin liittoutumiin kuuluminen ei edistä rauhantyötä missään olosuhteissa, ei nyt eikä se edistänyt rauhantyötä liioin vuonna 1983.

P.S. YYA-sopimuksen historiaan kuuluvat Neuvostoliiton ehdotukset yhteisistä sotaharjoituksista, joiden vuoksi presidentti Kekkonen toistuvasti menetti yöunensa.

Käyttäjän juhaniharjunharja kuva
Juhani Harjunharja Vastaus kommenttiin #13

Näinhän se on, jotta sotilaallinen liittoutuneisuus ei edistä rauhantyötä. Meillä on nyt tuo "isäntämaasopimus" USA/Nato-porukan kanssa. Eihän tätä sopimusta ole virallisesti edes käsitelty hallituksessa eikä etenkään eduskunnassa, mutta silti sitä tunnutaan käytettävän kuin sopimusta ikään. Sen varjolla USA/Nato-porukka tunkee noita lentoaseitaan taasen Lappiinkin oikein satamäärin.

Viimeksi saimme "nauttia" Oregonin laivueen sota- ja pullisteluharjoituksista noin vuosi sitten. Edes presidentti (armeijamme ylipäällikkö) ei tuntunut olevan tietoinen moisesta harjoituksesta ja erityisesti, kuka on porukan kutsunut maahamme. Kenraalit (ja ilmeisesti Jussi Niinistö) kun tekivät meillä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa demokratian sijaan: hiukan kuin sotilasvallankaappaus ainakin.

Nyt kun Manu on kuollut ja suunnitellaan valtiollisia hautajaisia, tietää se useiden maiden valtionpäämiesten saapumista maahamme. Kovin olisi kornia, jos samoihin aikoihin meillä Nato-joukot temmeltäisi Lapissa pulistellen ja uhitellen erityisesti itänaapuriin päin. Toivottavasti valtivaltamme ymmärtää keskeyttää kaikki sotaharjoittelut maamme kamaralla edes suruajaksi - joka yleensä kestää kuukausia valtionpäämiehen osalta.

Käyttäjän joukorep kuva
Jouko Repo

30 luvulla ei varustauduttu kriisiin. Sotaharjoituksiakin kavahdettiin, varustelusta puhumattakaan. Cajanderin hallituksesta jäi elämään legenda. " varustus mallia Cajander "

Loppu onkin sitten historiaa.

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Cajanderin_III_hal...

Käyttäjän juhaniharjunharja kuva
Juhani Harjunharja

Kiitos kommentistasi Jouko Repo. Kun tutkit hiukankaan maamme historiaa ja suheutat sitä myös Euroopan tuolloisin oloihin, huomaat eron tähän päivään nähden. Lisäksi Suomi oli varsin vasta saanut itsenäisyyden Neuvosto-Venäjän avulla ja ajautunut sitten raskaaseen sisällis- eli kansalaissotaan. Oli siinä maallamme kovastikin sisäisten ongelmien ratkomista samalla, kun Hitlerkin tunki natseineen Euroopan ja maamme elinpiiriin. Kyllä Suomi varustautui kolmekymmenluvulla ja erityisesti loppupuolella sotahommiin. Kävihän se noina aikoina myös pieniä "heimosotia" itänaapurimme rajan takanakin. Toki oikeistodiktatuurin "parhaimpina" päivinä Suomessa tehtiin noita erinäisiä kyyditysksiä, jopa yksi presidenttikin joutui sen kohteeksi. Lapuan liike oli oiva esimerkki tulloisten aikojen natsihypetyksestä maassamme: "Heil Hitler, meil Kosola" ja sitä rataa...

Käyttäjän taistolainen kuva
taisto vanhapelto

"Saanut itsenäisyyden Neuvosto- Venäjän avulla!" Bolsevikit kyllä tunnustivat Suomen, mutta toimivat vastoin tunnustustaan pitämällä joukkoja Suomessa ja aseistamalla vankasti punakaarteja.

Juhani Harjunharja, tunnutte olevan bolsevikkeja ihaileva sotaintoilija, joka ei näe mitään hyvää Suomen itsenäisyyden puolustamisessa ennen tai nyt. Rauhaa kannattavana ihmisenä en mielenrauhanne vuoksi suosittele jatkamaan toistuvasti esittämäänne sotakiihkoilua.

Käyttäjän juhaniharjunharja kuva
Juhani Harjunharja Vastaus kommenttiin #17

Kiitos kommentistasi Taisto Vanhapelto. Ehkä olisi kuitenkin syytä palata itse asiaan: presdientti Mauno Koviston muistoon ja sen kunnioittamiseen?

Tulkintanne minun "ambitioistani" ovat omianne, mutta ehkäpä tunnistatte aforismin: kun syyttäjän sormi osoittaa jota kuta, osoittaa hänen kolme muuta sormeaan itseään. ;)

Käyttäjän joukorep kuva
Jouko Repo

Kiitos vastauksestasi.

Toki olen historian läksyni aikoinaan -70 luvulla lukenut, eipä siinä mitään. Onneksi muuten Kuusisen hallitus ei sitten toimissaan menestynyt, vältettiin Balttian maiden kaltainen orjuus ja NL n miehittämisen helvetti. Oli miten oli, niin Suomi joutui vähin varustein torjumaan NL: n hyökkäyksen. Onneksi sentään Mannerheim jatkoi tehtävässään.

Perusasiat eivät ole mihinkään muuttuneet ja Suomen oma maanpuolustus, sotaharjoituksineen ja varusteluineen on edelleen ' hintansa väärti ' . Kukaan muu kun ei Suomea kriisin tullen puolusta. Visseillä lupauksilla ei pitkälle pötkitä.

Kriiseistä puheenollen, Euroopan rajoja on II maailman sodan jälkeen muuteltu jo moniaita kertoja. Muutoksista osa on tehty miekalla. Eikä tuo kehityssuunta näytä mihinkään viime aikoina muuttuneen.

Käyttäjän juhaniharjunharja kuva
Juhani Harjunharja Vastaus kommenttiin #18

Kiitokset jälleen vastauksestasi Jouko Repo. Olen tuossa maanpuolustuksessa ja "kukaan muu ei Suomea puolusta kriisin tullen" kohtuullisesti samaa mieltä kanssasi.

Kritisoin kuitenkin sitä, että maahamme on jälleen tunkeutumassa ulkomaisia jokkoja asejärjestelmineen (Lappiin 22.5. USA/Nato) pullistelemaan maaperällämme ja näin aiheuttamassa kansainvälistä ilmapiirin kiristymistä kalotinkin alueella. Tässä ulkomaiset joukot "astuvat housuillamme tuleen". Noita sotaharjoituksia emme mielestäni tarvitse missään nimessä. Ja erityisen kornia tämä tällainen on presidentti Koiviston muiston aikoina. Toivon siis, että johtajamme kykenisivät tämän käsittämään ja perumaan ajoissa moiset sotaleikit maaperällämme.

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Jos Venäjä jollakin tavalla takaisi että ei enää hyökkkää Suomeen sotilaallisesti tai hybridisodan menetelmin, niin kanattaisin sotaharjoitusten vähentämistä.

Eikö sinne Lappiin FSB lähettänyt pari tuhatta venäläistä ns. pakolaista viime talvena? Se oli sotilaallinen operaatio. Siinä tuli kerralla iso joukko agentteja, vakoilijoita ja spesnazeja Suomen elätettäväksi.

Kaksi kertaa venäläiset ovat hyökkäyksellään tuhonneet kotini ja ajaneet minut evakkoon. Mihin minä voin mennä kolmannella kerralla?

Käyttäjän juhaniharjunharja kuva
Juhani Harjunharja

Leo Mirala hyvä, johan me olemme eläneet naapurimme kanssa ihan rauhassa yli 70 vuotta! Ei pitäisi olla siinä suhteessa mitään ongelmia, ellemme me itse niitä luo.

Mitä tulee noihin pakolaisiin Raja-Joosepin kautta tulleina, niin vähänpä noita tuli Haaparannan "tulvaan" nähden. Itse en huomannut noita pakolaisia juuri misssään Ivalossa aika ajoin käydessäni. Kovasti osattiin joillakin tahoilla hysterisoida asiaa juurikin noilla argumenteilla, kuten Leo tuossa itse kirjoitat. Se on vähän kuin itseään pelottelevat lapset, jotka maalailevat kummituksia seinille - on niin hauskaa mässäillä kauhukuvilla?

Mitä tulee noihin evakkoasioihin, niin ole ihan rauhassa vaan, ei ole näköpiirissä Hitleriä ja vastaavaa herrakansan edustajaa, joka etsisi uutta "lebensraumia" Suomesta ja Venäjältä pyssyt tanassa. :)

Käyttäjän TomiVaalisto kuva
Tomi Vaalisto

Väitettä "ihan rauhassa yli 70 vuotta" voi perustella monella tavalla, mutta asiassa on se toinenkin puoli:

Tuon "rauhallisen 70 vuoden" ensimmäisiä vuosikymmeniä kutsutaan kuitenkin suomettumisen ajanjaksoksi - Marshall avusta kieltäytyminen Neuvostoliiton vaatimuksesta, Porkkalan luovutus Neuvostoliitolle, vaaran vuodet, sotilaallinen liittoutuminen Neuvostoliiton kanssa, noottikriisi, ydinvoimalan pakko-osto Neuvostoliitosta, Suomen hallituksen hyväksyttäminen Tehtaankadulla ja monia muita asioita, joita ei itsenäisessä Suomessa nykyään hyväksyttäisi.

Toisaalta asioita pitää arvioida monelta kannalta - esimerkiksi YYA-sopimuksen 25 vuotispäivää juhlittiin 70-luvulla oikein koulussakin eikä siinä silloin mitään ihmeellistä ollut.

Käyttäjän juhaniharjunharja kuva
Juhani Harjunharja Vastaus kommenttiin #31

Kiitos kommentistasi Tomi Vaalisto. Noinkin asioita voi nähdä ja kertoilla. Tuo "suomettuminen" käsitteenä liittyy kylmänsodan läntisten informaatiovaikuttajien termistöön, tuli aikoinaan hyvinkin tutuksi "iskusanaksi". Porkkalan NL kylläkin vuokrasi, mutta eipä tuo vuokrakausi sitten kovin pitkäksi tullutkaan, kesken kaiken NL haulsi luopua vuokratukikohdasta. "Vaaran vuodet" liittyivät nekin erityisesti oikeistopoliittiseen jargoniin, jota edelleenkin joiltain tahoilta halutaan idätellä: no kuka koki vasemmiston nousun suureksi poliittiseksi vaikuttajaksi "vaarallisena" kuka ei. YYA-sopimus ei ollut sotilasliittosopimus. Varsovan liittoon Suomi ei siis liittynyt missään vaiheessa. Ja tuon liittohan lopetettiin jo vuosikymmenet sitten vanhana kylmän sodan jäänteenä, mutta Natoa ei sitten lopetetteukaan, vaan se alkoikin laajeta varsin aktiivisesti ympäröimään nykyistä Venäjää - Venäjälle annettujen lupausten vastaisestikin. Loviisan ydinvoimala ei ollut pakko-ostos, mutta oli Suomen ja NL:n keskeinen yhteistyön urakka. Loviisan voimala on toiminut tähän asti erittäin hyvin käyttöasteellakin mitattuna. Toki ydinvoimasta sinänsä voidaan olla mieltä jos toistakin, mutta kyllä tämä Loviisan voimala on maksanut itsensä moninkertaisesti takaisin. Mitä tulee noihin noottikriisiin ja Tehtaankatu-mystiikkaan, ollaan taasen politiikan niillä teillä, joista on sitten eri näkemyksiä. Itsekin olen pariin kertaan käynyt tuolla "Tehtaankadulla", mutta en suinkaan pakotettuna kähminnän tekoon. Kirjojen hankinnat Utsjoen kirjastoon edellyttivät käyntiä - ja kirjoja tulikin se määrä, mitä kijasto halusi - ilmaiseksi. Tosin on myönnettävä, että viimeksi kun kävin Tehtaankadulla, puhuin vastaanottavien kanssa siitä, että he veisivät Moskovaan viestin siitä, että NKP ei puuttuisi SKP:n sisäisiin asioihin. Sanoivat ymmärtävänsä asian. :)

Käyttäjän TomiVaalisto kuva
Tomi Vaalisto Vastaus kommenttiin #32

Muistan nuo YYA 25 vuotisjuhlat - olin silloin sen aikaisessa oppikoulussa.

Jälkikäteen on harmittanut, etten selvittänyt enempää opettajien mielipidettä asiaan - meille mukuloille kaikki rutiinista poikkeava koulussa oli mukavaa ja sitten päästiin vielä juhlavuoden kunniaksi Suomessa vieralleen Moskovan suuren sirkuksen esitykseen. Se oli hieno.

Niin, niistä opettajista: hehän olivat sodan kokenut sukupolvi ja epäselväksi jäi olivatko he aidosti mukana YYAn juhlimisessa vai vain virkansa puolesta.
Sodan kokenut ihminen varmasti arvostaa rauhaa ja Suomen elintason nousua sotavuosilta, mutta kyllähän ateistista ja kommunistista naapuria myös vieroksuttiin.

Neuvostoliittolaisista turisteista jäi yksi hauska asia mieleen: monet halusivat päästä näkemään Norrgårdin talon Paraisilla, jossa Lenin oli yöpynyt (meillä oli kesäpaikka lähellä). Itse talossa nämä turistit eivät juurikaan viettäneet aikaa vaan suuntasivat saman tien rantaan ja ilmiselvästi olivat kovia kalamiehiä. Ilmeisesti "roopuska" irtosi helpommin kun perusteli matkaansa Leninin vaiheisiin tutustumisella.

Käyttäjän juhaniharjunharja kuva
Juhani Harjunharja Vastaus kommenttiin #34

Nii Tomi, itsekin oli jo tuolloin opettajana ja pidimme tuon YYA-sopimuksen osalta informatiivisen juhlatilaisuuden koululla. Ei tätä sopimusta kukaan ainakaan ääneen valittanut. Noista sopimuksista vielä sen verran, että kyllä meillä on tehtynä Venäjänkin kanssa valtiosopimuksia mm. kumppanuudesta ja yhteistyöstä: http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1997...

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

>Jos Venäjä jollakin tavalla takaisi että ei enää hyökkkää Suomeen sotilaallisesti tai hybridisodan menetelmin.....

ooo

Mitähän jos valtion johto kävisi kysymässä. Tuskin Suomi paljoa häviäisi.
Johtajat ovat hoitamassa koko maan asioita.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Ei todellakaan ole mitään presidentti Mauno Koiviston muiston kunnioittamista ehdottaa Suomen maanpuolustuksen heikennystä ja laiminlyöntiä vuodelle 2017.

Mauno Koivisto osallistui henkilökohtaisesti Suomen puolustustaisteluun ase kädessä, vieläpä maineikkaassa Mannerheim-ristin ritari Lauri Törnin iskuosastossa, johon ei ketä tahansa kelpuutettu.

Kuten tunnettua, ja entisen adjutantin amiraali Juhani Kaskealan äskettäin mainitsemaa, presidenttiaikanaan Mauno Koivisto syvensi jatkuvasti tietämystään sotilaallisista kysymyksistä yksityiskohtia myöten. Ei olisi tullut kuuloonkaan, että Koivisto olisi koskaan voinut ehdottaa mitään niin älytöntä kuin sotaharjoitusten lopettamista, koska koulutuksella on aivan ratkaiseva osuus menestykseen taistelukentällä. Koivisto osoitti aina kiinnostusta sotaharjoituksiin ja vieraili niissä usein paikan päällä.

Kansainväliset harjoitukset moninkertaistavat osallistuvien joukkojen ja kaluston määrän ja tuovat siten realismia harjoitustilanteeseen aiheuttamatta Suomen veronmaksajille lisäkustannuksia – ne ovat erityisen kustannustehokas tapa harjoitella, ja lisäksi ne antavat tilaisuuden ottaa oppia vaihtoehtoisista tavoista toimia ja arvioida toisenlaisten taisteluvälineiden sopivuutta Suomen olosuhteisiin.

Se, miksi puolustuskyvyn kohottaminen on tänä päivänä ajankohtaisempaa Suomessa kuin aiemmin, riippuu epäsuotuisasta kehityksestä Pohjois-Euroopan turvallisuuspoliittisessa tilanteessa. Se kehitys ei ole lainkaan Suomen vallassa, mutta siihen sopeutuminen on nimen omaan meidän vastuullamme.

Aseellisen maahan hyökänneen vihollisen häätäminen Suomesta on vaikein ja vaarallisin tehtävä, joka voi koskaan tulla kenenkään suomalaisen osaksi – Mauno Koivisto jos kuka tiesi tämän perinpohjin omasta kokemuksestaan.

Viisaan ja isänmaallisen Mauno Koiviston kanta oli aina Suomen riittävän puolustuskyvyn ylläpitäminen. Hänen ajatteluunsa olisi parhaiten sopinut sotaharjoitusten tehostaminen.

Käyttäjän juhaniharjunharja kuva
Juhani Harjunharja

Kiitokset kommentistasi Hannu Mononen.

Toki ns. oman maan puolustaminen oman armeijankin avulla on suotavaa ja tärkeää, mutta kritisoin kuitenkin sitä, että maahamme on jälleen tunkeutumassa ulkomaisia jokkoja asejärjestelmineen (Lappiin 22.5. USA/Nato) pullistelemaan maaperällämme ja näin aiheuttamassa kansainvälistä ilmapiirin kiristymistä kalotinkin alueella. Tässä ulkomaiset joukot "istuvat housuillamme tuleen". Noita sotaharjoituksia emme mielestäni tarvitse missään nimessä. Ja erityisen kornia tämä tällainen on presidentti Koiviston muiston aikoina. Toivon siis, että johtajamme kykenisivät tämän käsittämään ja perumaan ajoissa moiset sotaleikit maaperällämme.

Tärkein rauhanpuolutuksen osatekijä on aina kuitenkin se, että pidämme hyvät suhteet kaikkiin naapureihimme kaikissa ilmansuunnissa. Tätähän Koivistokin tähdensi presidenttikausinaan.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Mitä ihmeen "niin sanomista" (ns.) on oman maansa puolustamisessa?

Ei varmasti ole ulkomaisia joukkoja asejärjestelmineen tunkeutumassa Suomeen – he tulevat tänne kutsusta.

Tarkoituksena on nimen omaan harjoittelu koulutusmielessä, kuten yllä viittasin, eikä mikään "pullistelu". Sotaharjoituksiin osallistuminen on osa tavanomaista sotilaskoulutusta kaikissa sotalaitoksissa, niin Suomessa, NATO-maissa kuin Venäjälläkin, joten mitään pullistelumerkityksiä koko asialla ei ole. Siksi venäläisilläkään ei ole mitään ihmettelemistä asiassa, heillähän on viime aikoina ollut tapana järjestää harjoituksiaan yllätyksellisesti omalla alueellaan paljon suuremmilla joukkojen ja kaluston määrällä. ACE 17 -harjoitus järjestetään kuukausien etukäteistiedottamisen jälkeen, joten mikään tässä jo kaikkien tiedossa olevassa harjoituksessa ei kiristä jännitystä.

Asia on aivan toinen Venäjän Zapad 2017 -harjoituksessa syyskuussa, joka sekin tiedetään ennalta, mutta arvioidaan jopa Valko-Venäjän itsemääräämisoikeudetta vaarantavaksi. Samaan aikaan järjestetään Ruotsin Aurora 17 -harjoitus, joista Ari Pesonen kirjoittaa blogissaan asiantuntevasti: http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236841...

ACE 17 -harjoituksessa ei istuta tuleen kenenkään housuilla yhtään sen enempää kuin Niinisalossa vastikään päättyneessä Arrow 17-harjoituksessa. Kyllä, Suomen ja etenkin Pohjois-Suomen ilmapuolustus tarvitsee juuri tämän kaltaista harjoitusta, jota voisi pitää jopa kunnianosoituksena presidentti Mauno Koivistolle. http://ilmavoimat.fi/ace17

Olet aivan oikeassa: hyvät suhteet kaikkiin naapureihimme kaikissa ilmansuunnissa ovat tärkeintä, mutta se sopii yhteen aivan täysin eikä ole missään ristiriidassa Suomen hyvän puolustuskyvyn ylläpitämisen kanssa, minkä kaikki järkevät ihmiset sekä univormussa että siviiliasussa tajuavat kaikissa maissa.

Käyttäjän juhaniharjunharja kuva
Juhani Harjunharja

Kiitos kommentistasi Hannu Mononen.

Nyt on siis puhe Koiviston muistosta. Turhaa on asiaa laventaa tässä yhteydessä enempää.Olen edelleen sitä mieltä, että viraiden maiden tunkeutuminen (vaikka sitten kutsusta, kuten Hitler joukkioineen aikoinaan teki)harjoittelemaan sotaleikkejä tänne Suomen lappiin ei sovi yhteen Koiviston muistotilaisuuksien eikä naapuriystävyyden asioiden kanssa. Moni täällä Ylä-Lapissa on saanut ihan tarpeekseen noista "vierailuista" jo viime vuodelta. Minäkin.

Käyttäjän JaakkoWilenius kuva
Jaakko Wilenius

Se, että omat puolustusvoimamme harjoittelevat yhdessä muiden, ystävällismielisten maiden kanssa maaperällämme ei liene nyt niin dramaattinen asia miltä annat sen kuullostaa. Eivät ne sieltä ole mihinkään hyökkäämässä joten voit kyllä aivan rauhassa mennä verkkojasi kokemaan. Venäjäkin tietää varsin hyvin, ettei heitä uhkaa mikään muu kuin Kremlin rakentamat pseudouhat, joiden tarkoitus on kiinnittää tavallisten venäläisten mielenkiinto pois todellisista ongelmista. Ei ole kovin viisasta meidän täällä Suomessa noita pseudouhkia edelleen levittää. Toki Kremlissä ollaan tyytyväisiä jos näin tehdään, mutta ei kai meidän ole pakko olla heille koko ajan mieliksi?

Käyttäjän juhaniharjunharja kuva
Juhani Harjunharja

Kiitokset Jaakko Vilenius kommentistasi.

"Pseudouhat" kuulostaa sanana kovastikin mielenkiintoiselta. Näiden ulkomaisten joukkojen tunkeutuminen kutsusta tai ei maaperällemme harjoittelemaan sotaa, tarkoittaa siis, jotta heilläkin on tarve noihin "pseudouhkiin" ja niiden ylläpitämiseen. Kenraalit tarvitsevat noihin "pseudouhkiin" sitten pirun kalliita vehkeitä torjumaan "pseudouhkaa": kymmenet miljardit ovat näissä "pseudouhkapeleissä" pelkkiä pelinnapuloita? Näin siis sekä Suomessa että muualla kenraalien maailmoissa?

Mutta jos todellakin on niin, että "pseudouhat" ovatkin vain ja ainostaan Kremlissä, niin mitäpä me niistä. Joten säästetään nyt noissakin sotaan harjoittelumeonissa miljardimme. :)

Käyttäjän JaakkoWilenius kuva
Jaakko Wilenius

Kenties on parempiakin nimityksiä venäläisiä pelottavista uhkakuvista, jotka Kreml on ihmisille syöttänyt, mutta ei se asiaa muuta. Ei Suomen alueelta olla mihinkään hyökkäämässä ja minun puolestani kyllä voivat siellä harjoitella. En minä pidä kovin todennäköisenä, sitä että idästä tänne hyökätään, mutta kyllä nuo Venäjän toimet kuitenkin jossain määrin huolestuttavat. Kovin tykkäävät sotia rajoillaan ja selvästi tapana on mennä sinne, missä vastus on heikko.

Käyttäjän juhaniharjunharja kuva
Juhani Harjunharja

Jos Jaakko katsot noita lähimenneisyyden ja nykyisyyden "pseudouhkia", joista mm. Afganistanin ja Irakin miehityssodat ovat USA:n ja Naton "osaratkaisuja" olla hyökkäämättä minnekään, tuskin itsekään uskot puhumaasi?

Jos sitten otamme huomioon vanhemman asian, kuten jatkosodaksi nimetyn Hitler-session, jolloin aseveljemme rinnalla silloinen Suomemme teki itseään "Suureksi", kun Natsi-Saksa ystävineen koetti pommittaa ja muutoinkin hävittää naapurissamme olevan miljoonakaupungin Leningradin. Taisi siinä tuon kaupungin asukkaista menehtyä reilut 600 000 ihmistä. Puhutaanpa jopa 800 000 ruumiista.

Niin tosiaankin Suomi oli tuolloin Natsi-Saksan yksi sillanpääasemista tehtäessä "Uutta Ihmistä" hävittämällä tieltä toisen luokan ihmisiä - kuten venäläisiä. Liekö jotenkin ollut vaikuttamassa siihen, että Kremlillä on pientä varovaisuutta erilaisten "kauttakulkusopimuksien" suhteen. Moisia "pseudouhkiahan" ne toki ovat, mutta psyykkisesti ihminen on itselleen aina ongelma numero yksi. Huonojen asioiden vaikutus ihmismieleen on tutkitusti usein viisinkertainen vastaaviin hyviin asioihin nähden. Ehkäpä ne "pseudouhatkin" sikiävät sieltä - varsinkin jo annetaan pientä lisävirikettä moiseen - "isäntämaa sopimus" mahdollisena "pseudona"?

Käyttäjän JaakkoWilenius kuva
Jaakko Wilenius

Kiitos vastauksestasi Juhani, mutta en itse rinnasta NATO:n kuviteltua uhkaa hyökätä Venäjälle Afganistanin ja Irakin tapauksiin.

Mitä tulee vanhempiin asioihin, niin niistä Venäjäläisten sopii syyttää itseään. Suomalaiset eivät olisi osallistuneet jatkosotaan ilman talvisotaa. Kansanvaltainen ja demokraattinen valtiomuotomme olisi sen estänyt. Sodanjulistuksen edellyttämä mandaatti, jonka synnytti talvisodan uhrit ja menetykset, olisi puuttunut.

Itse pidän molempia järjestelmiä, kansallissosialistista Saksaa sekä Neuvostoliittoa aivan yhtä syyllisinä maailmanpaloon. Kumpikin olisi voinut ne tahoillaan estää. Saksa olisi yksinkertaisesti pysäytetty siten, että Neuvostoliitto olisi taannut Puolan rajat. Se taas ei käynyt koska himoitsivat Puolalle kuulunutta Länsi-Ukrainaa. Molotov-Ribbentrop sopimus synnytti koko onnettomuuden. Kumpikin valtio kilpailee hirmutöittensä määrässä ja laadussa omassa sarjassaan. Vaikea sanoa, kumpi näistä voitti.

Onnetonta tässä on se, että toinen näiden valtioiden jälkeläisistä kieltäytyy kohtaamasta menneisyyttään ja käsittelemään sen kipupisteitä. Sen vuoksi tekemällä tehtyjen uhkakuvien luominen uppoaakin otolliseen maaperään. Ymmärtäisivät myös paremmin miksi eivät ole meidän reunavaltioiden taholta niin kovin pidettyjä. Elän kuitenkin toivossa, että vielä sekin päivä koittaa :)

Käyttäjän juhaniharjunharja kuva
Juhani Harjunharja

Kiitos taasen kommentistasi Jaakko Vilenius. Historiaa on mahdotonta katsoa reaalisesti jossittelun kautta, mutta ainahan tuosta houkutuksesta ei päästä irti - missään.

Talvisotaakaan ei olisi ilmeisesti ollut, ellei Hitler olisi aloittanut Natsi-Saksan laajentamista sotajoukoineen. Toisaalta talvisota olisi kaiketi vältetty myös maa-alueiden vaihdon kautta, koska Leningrad oli joka tapauksessa Hitlerin tulilinjalla.

Toki Venäjän olisi hyvä katsoa historiaansa kriittisesti siinä, missä meidän muidenkin. Mutta näitä asioita ei voida mitenkään edistää sillä, että Suomen maankamaralla käydään sotaharjoituksia vieraiden maiden sotajoukkojen mukana ollessa. Sanoisin, jotta tässä on kysymys kohtuulliseta itsepetoksesta ja kaksinaamaisuudesta sekä itseä että erityisesti naapurimaista itäisempää kohtaan. Hitler-taustamme pulpahtaa herkästi esiin tämmöisissä kenraalien sotapeleissä.

Käyttäjän JaakkoWilenius kuva
Jaakko Wilenius

Siinä kyllä olen samaa mieltä, että jossitelu tarjoaa mielenkiintoisia mahdollisuuksia - uskottavia ja sitten vähemmän uskottavia.

Tosiasiana pidän kuitenkin sitä, ettei vaadittuihin alueluovutuksiin ja tukikohtavaatimuksiin ollut mahdollista suostua aivan riippumatta siitä, mitä yksittäiset politiikot ajattelivat. Sellainen hallitus, joka olisi suostunut olisi saanut heti lähtöpässit. Mandaattia suomalaisilta heillä ei ollut. Se on ja oli näitä parlamentaarisen demokratian varjopuolia;) Baltian maiden päättäjillä ei näitä harmeja ollut ristinään kun saattoivat tehdä päätöksiä kansalta kyselemättä.

Kriittisesti pitää toki meidänkin omaa historiaamme tarkastella, mutta uskaltaisin väittää, että eniten siihen syytä olisi Venäjällä kuten tuossa aikaisemmin jo mainitsinkin.

Vaikea minun on myös ymmärtää, miten Hitler tähän harjoitteluun oikein mitenkään liittyy? Enkä minä kyllä löydä oikein todellisia argumentteja tuohon kaksinaamaisuuteen ja itsepetokseenkaan. Minun puolestani sopii kyllä harjoitella.

Käyttäjän juhaniharjunharja kuva
Juhani Harjunharja Vastaus kommenttiin #36

Niin Jaakko, eihän toki Hitler suoraan mitenkään liity näihin sotaharjoitteluihin. Ainoastaan se analogia tässä on valitettavsti löydettävissä, että Suomi sopi aikoinaan Hitlerin porukan kanssa tuosta natsijoukkojen "kauttakulusta" Suomen maaperällä ennen jatkosodaksi sanottua sotaa. Eli Suomi antoi maaperänsä alustaksi Hitlerille hyökätä Neuvostoliittoon - tosin Suomi oli siinä kovasti "avuliaan aatuna" myös mukana "lebensraumia" laajentamassa itsekin.

Nyt ovat maamme kenraalit sopineet USA:n ja Naton joukkioiden kanssa vastaavan tyyppisestä "isäntämaasopimuksesta", joka näyttää nyt antavan noille joukkioille ikäänkuin implisiittisesti luvan mellastella mm. lentosotaharjoituksin nyt siis jälleen toukokuussa Lapissa. Viime keväänähän USA:n lentosotakoneet tulivat ilman muita kuin omia "kutsujaan" tänne. Siitä saimme Utsjoellakin "iloita", kun Nato-helikopterit pörräsivät suurella melulla Utsjoen kirkonkylänkin yllä. Onnistuvat pelottelemaan ainakin päiväunillaan olevia vauvoja hereille ja parkumaan. Pihallamme siitä oli näyttävä kokemus, kun naapurin rouva oli juuri tullut lapsi vaunuissa nukkuen pienelle virailulle luoksemme. Olihan siinä jonkin verran "oikean sodankin" tuntua koneiden metelöidessä ja lapsien parkuessa. Tätä ihanuuttako tässä taasen pitää sietää? Jotenkin nuo kenraalien sotaharjoitteluleikit kuvastavat siviili-ihmisistä piittaamatonta pullistelun halua - eikä se näytä koskevan vain Venäjän suuntaa!

Joka tapauksessa tämä tällainen liittoumasotaharjoittelu viestii ihan muusta kuin jakamattomasta naapuriystävyydestä Pohjolassa: täytyy olla tosiaan ääliö, jollei tuota pullistelun suuntaa ja tarkoitusta huomaa. En siis mitenkään tykkää tämmöisestä touhusta maamme kamaralla ja ilmatiloissa. Parempi on Suomen keskittyä entiseen ja koeteltuun malliin sotilallisesti liittoutumattomaan ja puolueettomaan toimintaan. Kyllä nurempienkin pitää ymmärtää jotain koetusta hoistoriasta. Nyt uhotaan ja pulistellaan kuin navetasta juuri laitumelle päästetyt sonninmullikat! Ei hyvä!!!

Tänään kun olimme juuri käyneet aurinkoisella hiitolenkillä ja aloittamassa saunan patiolla itapäiväteen juonnin, niin eiköhän (---kele) kahden hävittäjän ylilento "ilahduttanut" teenjuontiamme. Jo on siis taasen aikoihin eletty!!!

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #37

Juhani, kirjoitat niin ison kuormallisen täyttä "sitä ihtiään", että mietin, viitsinkö edes alkaa kommentoida. Mutta ei tuota saastaa viitsi jättää siivoamattakaan, joten otetaanpa siis rautalanka esille.

Suomella ei olisi ollut kerrassaan mitään tarvetta tiivistää suhteitaan Hitlerin Saksaan ilman Neuvostoliiton oikeudetonta hyökkäystä Suomea vastaan 30.11.1939, joka sai koko sivistyneen maailman tuomion. Suomi oli valtiona aidosti hengenvaarassa, koska Stalin pyrki Molotov-Ribbentrop -sopimuksen etupiirijaon mukaisesti miehittämään Suomen ja alistamaan sen, luultavasti tekemään siitä myös neuvostotasavallan Baltian maiden tavoin, kyyditsemällä Siperiaan ja murhaamalla kansan sivistyneistön. On älyllistä epärehellisyyttä ohittaa talvisota alettaessa esittää Suomelle jatkosotaan liittyviä poliittisia syytöksiä.

Vastoin odotuksia, Suomen kansa ei alistunut vääryyteen vaan puolustautui henkensä edestä tavalla, jota koko sivistynyt maailma ihaili ja sai sen mm. erottamaan Neuvostoliiton Kansainliiton jäsenyydestä. Suomen puolustustahto sai Britannian ja Ranskan valmistelemaan joukkojen lähettämistä Suomen tueksi (varsinaisen tarkoituksen ollessa Ruotsin malmikenttien haltuunotto), mikä säikäytti Stalinin niin, että hän teki Moskovan rauhan 12.3.1940. Stalin pelkäsi Bakun pommittamista, josta NL sai 90 % öljyn tarpeestaan. Niinpä Stalin teki rauhan välttääkseen strategiansa pettämisen Saksaa vastaan jos se olisi joutunut sotaan Britannian ja Ranskan kanssa. Hän tuli pian katumapäälle.

Moskovan rauhaa NL ei tarkoittanut pysyväksi, mikä näkyi hyvin selvästi sen vihamielisestä toiminnasta Suomea vastaan välirauhan aikana. NL suuntasi jatkuvia uhkauksia ja vihamielistä propagandaa Suomea vastaan, esitti vaatimuksia itselleen Petsamon nikkelikaivoksesta (johon sillä ei ollut osaa eikä arpaa) sekä ampui alas aseettoman siviilimatkustajakne Kalevan Tallinna-Helsinki -reitillä, murhaten sen miehistön ja matkustajat (ja myöhemmin palkitsi NL:n sankarin arvonimellä alasampuneen koneen päällikön, Pjotr Hohlovin).

Oli täysin selvää, että NL:n seuraava erä kesken jääneessä talvisodassa oli vain ajan kysymys, nyt Suomen kannalta huonommista lähtökohdista talvisodan menetysten jälkeen ja uuden rajan antaessa hyökkääjälle paremmat lähtökohdat ilman Karjalan kannaksen linnoitettua puolustusvyöhykettä. Suomen tuolloin 3,8 -miljoonainen kansa oli kuolemanvaarassa 140 -miljoonaisen vihollisen uutta hyökkäystä odottaessaan.

Olisitko Sinä, Juhani, toivonut Suomen tuhoa 1940? Mikä olisi ollut parempi vaihtoehto sille politiikalle, jota valtionjohto noudatti? (Äläkä viitsi leperrellä tähän mistään neuvotteluista, koska sellaisiin Stalin ei olisi ehdottomassa ylivoimatilanteessaan vaivautunut.)

Stalinin tarkoitus viedä aikomaansa päätökseen häneltä keskeytynyt talvisota käy yksiselitteisen selväksi neuvottelumuistiosta Molotovin, Hitlerin ja Ribbentropin kesken Berliinissä välirauhan aikana 12.-13.11.1940, josta seuraavassa on englanninkielinen käännös: http://www.worldfuturefund.org/wffmaster/Reading/G...

Mikä olisi ollut se vaihtoehtoinen sotilaallinen taho vastapainoksi Neuvostoliiton murskaavalle ylivoimalle, ellei Saksa olisi ollut käytettävissä samaa vihollista vastaan?

On äärimmäisen typerää ja vastenmielistä länkyttää natsittelua ja Lebensraumia tässä v. 1940 kontekstissa, jossa suomalaisten kansanmurha olisi ollut ilmeinen tulos ilman Saksan panosta – vai onko Sinulla esittää joku parempi liittolainen? Suomi haki sotilaallista – eikä poliittista – aseveljeä turvakseen äärimmäisen uhkaavassa tilanteessa. Saksalla oli jo kova näyttö voimastaan, oltiinpa sen politiikasta mitä mieltä hyvänsä (eikä 1940 mitään holocaustia ollut vielä edes valmisteilla). Mannerheim olisi tottakai tuhat kertaa mieluummin ottanut Suomen liittolaiseksi Britannian tai USA:n, mutta kas kun ne eivät olleet käytettävissä, sattuneista syistä. Välittömässä hengenvaarassa olevalla ei ole varaa nirsoilla pelastajansa ideologiasta, jos kerran sattuu olemaan yhtenevät edut hengen menolla uhkaajaa vastaan.

Tuossa oli kommenttini vasta ensimmäiseen puoleen haiskahtavasta kuormastasi.

Toinen puoli kuormaa koskee aiheetonta ja väärää rinnastustasi edellä olevan, täysin toisenlaisen historiallisen tilanteen vääristelyn sekä tämän päivän Suomen turvallisuuspolitiikan kanssa, johon onnistut taas liittämään oman pesän tuhrimista. En viitsi eläkkeellä olevalle lehtorille lähteä juurta jaksain selvittämään isäntämaasopimuksen sisältöä alkeista lähtien, vaan viittaan siltä osin aiempaan blogitekstiini runsaan kahden vuoden takaa: http://hannumononen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/17516...

Jos Suomen ilmatilan vartiointi Utsjoella Sinua noin kovin häiritsee, miksi ihmeessä et muuta vähäksi aikaa vaikka Petsamoon tai Murmanskiin? Ylilennot ovat varmasti Sinulle paljon mieluisampia, jos ne vain tehdään punatähtisillä koneilla?

– Menihän tähänkin aikaa, mutta näin tämän vaivan vain siksi, että annan arvoa sille, että olet sentään julkaissut omista kannoistasi poikkeavia kommentteja.

Käyttäjän juhaniharjunharja kuva
Juhani Harjunharja Vastaus kommenttiin #38

Ehkä minun pitää kuitenkin edelleen kiittää kommentistasi Hannu Mononen, mutta samalla suosittelen Sinulle hiukan itsekriittistäkin suhtautumista antamaasi tekstiin. Näyttää siltä, että Sinulla on kovasti tahtoa halventaa minua henkilökohtaisesti. En pidä tuollaisesta henkilöön menevästä kirjoittelustasi lainkaan, joten toivon Sinun pyytävän tekstisi niitä minuun suuntautuneita kohtia julkisesti anteeksi tässä blogissani. Muutoin joudun poistamaan Sinut listalta kokonaan.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #40

Juhani, pyydän anteeksi jos olet loukkaantunut henkilökohtaisesti siitä, miten vastaan kaikille Suomen historian vääristelijöille. Se suututtaa minua joka kerta, tulipa se keneltä tahansa, kuten tekstistäni varmasti näkyy. Se ei silti ole mitään henkilökohtaista juuri Sinua vastaan, ja arvostan sekä keskustelutyyliäsi että omiesi kanssa vastakkaisten näkemyksen julkaisemista – vaikka arveluttaakin, että julkaiset kommentit vasta hyväksyttyäsi ne, mikä antaa Sinulle aina ehdottoman viimeisen sanan ja tekee asetelmasta epäsymmetrisen.

On sekä kiittämätöntä meidän sukupolvellemme itsenäisen maan pelastaneita kohtaan että raukkamaista haudan takaa vastaamaan kykenemättömiä valtiomiehiä kohtaan solvata heitä törkein syytöksin pelkästään sen pinnallisen seikan vuoksi, että Suomi todellakin taisteli Hitlerin Saksan rinnalla 1941-44. Kuten jo totesin, siinä historiallisessa tilanteessa vaihtoehtona olisi ollut antautuminen neuvostomiehitykselle ja kansanmurhalle – esim. etnisiä virolaisia on maailmassa tänään vähemmän kuin heitä oli 1940.

Et ole vielä lainkaan vastannut kahteen keskeiseen kysymykseeni: 1) olisitko toivonut Suomen tuhoa 1940-41 ja Baltian maiden kohtaloa sille? 2) mikä olisi mielestäsi ollut Suomen valtionjohdolle parempi tapa toimia kuin se ratkaisu, joka valittiin 1940-41?

Mitä tulee argumenttieni paikkansapitävyyteen historialliselta kannalta, olen avoin ja itsekriittinen tiedolle, joka voi muuttaa käsityksiäni. Nimitän historian vääristelyksi natsittelua sellaisessa yhteydessä, johon ei liity toimintaa kansallissosialistisen ideologian motiiveista. Jatkosodan syntyhistorialle pidän parhaana selityksenä edesmenneen professori Mauno Jokipiin kirjaa Jatkosodan synty vuodelta 1987. Tiedän, että senkin jälkeen aiheesta on julkaistu lisää tutkimuksia, jotka eivät käsitykseni mukaan kuitenkaan ole muuttaneet oleellisesti keskeisiä tuloksia Jokipiin tutkimuksessa. Muutoin käytän lähteenäni talvi- ja jatkosodasta sekä Lapin sodasta Sotahistorian laitoksen julkaisemaa tietokirjasarjaa.

Saksalaiset taistelivat Suomessa operaatio Barbarossassa ennen kaikkea sotilaina, ja vain pieni vähemmistö heistä kuului NSDAP-puolueeseen (samoin kuin puna-armeijalaisistakin NKP:een). Lällättely natsismin ja fasismin ympärillä jatkosodan kontekstissa on täysin asiatonta. Adolf Hitlerillä ja Benito Mussolinilla saattoi olla Suomessakin ihailijansa (kuten tuolloin kaikkialla maailmassa), mutta vailla merkitystä käytännön asioihin.

Mitä tulee Suur-Suomi -aatteeseen, sekään ei ollut keskeinen motiivi Suomessa haettaessa turvaa Saksasta 1940. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen kansallisuusaate oli voimissaan kaikkialla Euroopassa, eikä Suomi ollut siinä poikkeus. Vuoden 1918 sodan jälkeen Leninin kommunistien valta ei ollut vakiintunut Neuvosto-Venäjällä, ja osassa Karjalan väestöä ilmeni halukkuutta Suomeen liittymiseen. Heimosodissa 1919-22 tätä pyrittiin hyödyntämään Suomesta lähteneiden retkikuntien toimesta, ja tähän asiayhteyteen Suur-Suomi puheet istuvat osuvammin. Tarton rauha päätti nämä konkreettiset pyrkimykset Suomen puolelta, eikä sen jälkeen "Lebensraumin" tavoittelulle ollut aihetta. Mahdollisten yksittäisten haihattelijoiden ajatuksilla ei ole todistusarvoa.

Yllä oleva ei suuntaudu henkilökohtaisesti Sinua vastaan. Se vain on saamani käsitys Suomen historiasta 1918-45, ja olen valmis tarkistamaan näkemyksiäni sikäli kuin aihetta ilmaantuu. Propagandaa aihepiiristä olen myös lukenut yllin kyllin kyllästymiseen saakka.

Jos haluat haastaa yhteiskunnalliseen väittelyyn päätöksentekijät Suomen ja NATO:n välisestä isäntämaasopimuksesta, sen päättäjät ovat sentään elossa ja pystyvät perustelemaan omat kantansa. Voin sanoa, että tarkkaan olen minäkin tuon sopimuksen lukenut ja englantiakin osaan, joten propagandistiset väitteet sen sisällöstä eivät mene läpi. Jos siitä pitää omaksua yksi kohta, se on § 12, Section Twelve. Se varmistaa Suomen suvereniteetin ja itsemääräämisoikeuden suhteessa Atlantin liittoon kaikissa oloissa. Finlexistä se löytyy.

Oman blogisi kanssa Sinulla on valta toimia juuri kuten haluat, joten poista minut listalta kaikin mokomin jos siltä tuntuu.

Käyttäjän juhaniharjunharja kuva
Juhani Harjunharja Vastaus kommenttiin #42

Kiitos Hannu kommentistasi ja anteeksipyynnöstä, se riittää.

En kiistä, etteikö näkemyksillesi ole perusteita, mutta näissä laajoissa historian asioissa kaikki tulkinnat ovat osatietoa ja monella tapaa keskimääräistä näkemystä puolelta jos toiseltakin.

Koska olen aikoinani joutunut kokemaan ensinnäkin lapsuudessani (olen sota-ajan lapsi) 40-50-luvun asioita toki lapsen silmin ja tulkinnoin mm. vanhempieni kertomuksina, koetan katsoa asiaa myös ns. vastapuolen kantiltakin. Ja tämä "vastapuoli" oli Suomessa 20 - 40 -luvuilla perin ahtaalla usein vankiloissa ja kyyditystenkin uhreina sekä muutoin "valkoisen voittajan" halveksunnan kohteena.

Paikkakunnalla, jossa synnyin ja kasvoin lapsuuteni, asui "aitanaapurissa" ns. punikin perhe, jota yleisesti katsottiin ylen. Jopa siinä määrin, että perheen poika joutui kivityksen kohteeksi. Niskaan osunut murikka halvautti pojan alaraajoistaan. Lapsuutensa tämä joutui elämään pyörätuolissa ja edelleen halveksittunakin. Syytteitä tapahtumasta ei tullut. Miksi? Tätä pohdimme perheen sisällä. Saimme mysö valistusta siitä, että tuota perhettä ja poikaa ei saa nimitellä eikä muutoinkaan halveksia. Vaikka siis olikin "punikin perkele" monen muun mielessä.

Katson siis, että histroiat kohtaantuvat yksilöiden kohdalla eri tavoin, eikä näistä asioista voi tehdä yleisemmin muuta kuin keskimääräisiä tulkintoja. Kuitenkin ne saattavat olla laajempiinkin sioihin erityisen vaikuttavia asioita.

Isäni kertoi myös siitä, miten häntä oli yritetty 30-luvulla pakottaa mukaan "kommunistien" kyydityksiin. Hänellä kun oli auto ja harjoitti aika ajoin tuolloin jo "taksitoimintaa". Hän oli joutunut monesti varsin tukaliin tilanteisiin, koska käsiaseitakin oli monella "suojeluskunnan sankarilla" hallussaan. Vaikeaa oli siis kietäytyä, mutta yhteenkään kyyditykseen ei hän kuitenkaan osallistunut. Siitä hän tietenkin sai myös niskoilleen syytöksiä mm. "isänmaallisuuden pettämisestä".

Toisaalta olen aikoinani päässyt Lapin alueellisen ohjelmaneuvoston puheenjohtajana tutustumaan myös henkilökohtaisesti silloisen Neuvostoliiton Muuramanskin alueen radiokomitean ja Kuolan tiedeakatemian johtoonkin. Eräässä tilaisuudessa Muurmanskissa esitin, että voisivatko Suomen ja Neuvostilliton historiantutkijat tutkia myös yhteistyössä a) ns. Terijoen hallituksen tosiasiallista funktiota ja historiaa ja b) sota-ajan kaukopartioden ja partisaanien toimintaa rajojen eri puolilla. Näihin asioihin sain sitten myöntävän vastauksen eri puolilta. Radiokomitean johdolta sain myös kiitosmaininnan "rohkeasta esityksestä".

Noihin kahteen kysymykseen, joihin halusit vastasta voin sanoa vain, että historiat eivät ole jossittelua ja muunnettevissa, vain tulkinnat niistä. Mielestäni on aina olemassa eri poliitiikoille vaihtoehtoja, joiden toteuttaminen on sitten niissä asioissa toimiville usein haaste. Tulokset saattavat olla usein varsin arvaamattomia, jos asioihin suhtaudutaan vaikkapa nyt seikkailuopolitiikan tavoin. Valitettavasti mielestäni näin näytetään tehdyn juurikin 20 - 40-luvuilla. Mutta katson, että nuo "historian oppitunnit" on käyty läpi ja oppi meni perille monille
silloisille valtionhoitajille. Mutta tämän opin soisin olevan suunnannäyttäjänä myös nyksýisille valtionhoitelijoille ja kenraaleille.

Nappuriystävyys kaikkiin suuntiin on yleensä se paras turvan ja rauhan menetelmä, jolla kansat ja valtiot voivat elää Telluksemme pinnalla enempää vaihgoittamatta tosiaan kuin itseäänkään. Katson siksi, että tuollaiset sotilasliittoumat ja liittoumien sotaharjoitukset eivät ole se tie, joilla kansojen ja valtioiden väliset suhteet laaajemmin paranevat. Siksi vastustan tällaisia laajoja sotaanharjoitteluja, joille ei erityisesti YK ole antanut nimen omaan laajasti ja yhteisesti sovittua statusta ja tehtävää. Niinpä USA ja Nato eivät ole YK.

Käyttäjän JaakkoWilenius kuva
Jaakko Wilenius

Hyvin suurella pensselillä maalailet noita vertauksiasi. Ei kumppanuus Saksan kanssa ollut paras mahdollinen, mutta muutakaan suojaa ei ollut saatavilla. Yksinämme emme olisi enää kyennet puolustautumaan toista kertaa ja Neuvostoliitto halusi saattaa tilanteen päätökseen. Molotovin ja Hitlerin keskustelu aiheesta on tarkkaan dokumentoitu. Vielä kun muistaa, että Neuvostoliitta oli silloin saanut enemmän kuin oli vaatinut, niin viimeistään tuo vie pohjan väitteeltä, että olisivat tyytyneet siihen, mitä ennen talvisotaa pyysivät.

Aika usein etenkin vasemmiston puolelta sanotaan, että päätökset olivat huonoja. Sen mitä itse tällaisena asian harrastajana olen lukenut, niin kyllä on selvinnyt, ettei meillä kovin hääpöistä valinnan varaa ollut. Emme me kovin paljon voineet asioihin vaikuttaa ja muut päättivät kohtaloistamme. Jos sinulla on jokin hyvin punnittu vaihtoehto kunnon perusteluin esittää, niin kuulisin sen kyllä mielelläni.

Ikävää tuo metelöinti tietenkin on kun siihen ei ole tottunut. Täällä etelässä koko ajan on ilmassa jos jonkinlaista härveliä niin ei niitä enää oikein huomaakkaan.

Koska et oikein asialle mitään voi, kuin julkituoda paheksuntasi, niin kannattaisi ehkä miettiä asian valoisia puolia. Onhan se hyvä, että vieraat koneet ovat kutsuttuja ja samalla muistututtavat naapurille, että hyvissä aikeissa tervetuloa mutta huonoissa taas päin vastoin.

Käyttäjän juhaniharjunharja kuva
Juhani Harjunharja

Kiitos Jaakko kommentistasi. On tietenkin historiassa tapahtunutta mahdotonta muuttaa toiseksi. Ainoastaan historiasta voisi koettaa katsoa, mitä ei ainakaan pitäisi tehdä ja mitä mahdollisesti olisi syytä tehdä.

Mielestäni ei ainakaan pitäisi tehdä sitä virhettä, että unohtaa mahdollisimman tasapuolisen tavan toimia naapureihin ystävällisesti ja yhteistyötä hakien. Tässä tulee sanotuksi samalla se, mitä olisi syytä tehdä eli hankia ystävälliset suhteet ja yhteistyöt kaikkiin nappureihin nähden - eikä siinä tarvitse tietenkään unohtaa kaukaisempiakaan naapureita. Onhan telluksemme tosi asiassa varsin pieni kiviplaneetta, missä vihalle ja eripuralle ei soisi annettavan mahdollisuuksia. Vihan ja eripuran viestiksi saattaa kehkeytyä sekin, että aletaan sotaharjoittelemaan oiken porukalla ja annetaan merkkejä vihollisuudesta jotain toista kohtaan. Nämä kansainväliset ei YK:n toimeksiantamat sotaharjoittelut pakkaavat olemaan ikävällä tavalla juuri sellaisia.

Sanoit, että " Onhan se hyvä, että vieraat koneet ovat kutsuttuja ja samalla muistututtavat naapurille, että hyvissä aikeissa tervetuloa mutta huonoissa taas päin vastoin". Toisaalta tähän sisältyy juurikin se ongelma, josta koetin tuossa aiemmin jo sanoakin: jos kaikki naapurit kutsutaan samaan harjoitukseen, ongelmaa ei synny, mutta jos yksikin naapuri jää kutsusta pois, saattaa tämä kokea itsensä ainakin syrjityksi ja pahemassa tapauksessa juuri uhatuksikin oli se sitten muiden mielestä "pseudoa" tahi ei. Nämä sotaharjoitteluleikit ovat leikkejä, joista syrjään jätetty ottaa yleensä nokkiinsa. Senhän me tiedämme jo lapsuutemme hiekkalaatikoilta. Olisi hyvä, jos kenraalitkin muistaisivat nämä perustavan laatuiset ihmisten välisten vuorovaikutusten asiat - aina ja erityisesti!

Käyttäjän JaakkoWilenius kuva
Jaakko Wilenius

Kiitos Juhani kaikista vastauksistasi kommentteihini. Vaikka tulkitsemme historiaa ja Suomen nykyisiä turvallisuusratkaisuja eri tavoin, niin uskon, että pyrkimyksemme on monelta osin yhteneviä ja mielipiteiden vaihto sovussa ei ole koskaan pahasta.

Voit olla oikeassa siinä, että harjoitukset tulkitaan pullisteluksi, mutta asia voi olla myös niin, että se vahvistaa venäläisten käsitystä tahdostamme puolustautua kaikissa tilanteissa kaikin keinoin.

Ainoa tapa selvitä on elää sovussa naapureiden kanssa ja varusteluihin käytettävät valtavat rahamäärät olisi saatava loppumaan. Muutos lähtee tietenkin ihmisistä itsestään, mutta konkreettiset muutokset tapahtuvat isojen valtioiden toimesta. Näiden on oltava edelläkävijöitä. Pienet valtiot kyllä tulevat mielellään perässä.

Mukavaa keväänjatkoa sinne Utsjoelle!

Käyttäjän juhaniharjunharja kuva
Juhani Harjunharja

Kiitokset Jaakko hyvistä kommenteistasi! Aurinkoista keväänjatkoa Sinullekin!

Käyttäjän juhaniharjunharja kuva
Juhani Harjunharja

https://koivisto.presidentti.fi/

residentti Koiviston sähköiseen surukirjaan voivat kansalaiset ja yhteisöt esittää surunvalittelunsa perjantaihin 19.5. klo 15 saakka. Presidentinlinnassa on surukirja avoinna 16.5.–19.5. Surukirja luovutetaan myöhemmin omaisten käyttöön.

Toimituksen poiminnat